Taimet.net


ETUSIVU \| LAJIKETIEDOT \| TAIMET - HINNAT \| OHJEET \| MUUT TUOTTEET/PALVELUT \| YLEISINFO \| MYYNTI \| YHTEYSTIEDOT \|

1. Perusjuuret - Rootstocks
2. Jalo-oksat - Scions
3. Maanpeitekangas
4. Rungon- ja juuristonsuojat
5. TEHO -myyränloukku
6. Sidontanauhat
7. Tuki- ja merkintäkepit
8. Tuentavaijeri ja kiristimet
9. Klipsit ja kiinnikkeet
10. Nimiöintitarvikkeet
11. Merkintävälineet
12. Jalonnusteippi ja -vaha
13. LÖWE -oksasakset
14. SIBERIAN RED -talvivalkosipuli
15. Hunaja
16. Muut palvelut
17. Lahjakortti
18. Domainit

Ohjeita

4) Istuttamisen jälkeinen ensimmäinen kasvukausi ja talvi

Kastelu, kastelu ja vielä kerran kastelu. Tasaisesta kosteudesta huolehtiminen kasvukaudella on tärkeää, älkää kuitenkaan pitäkö maaperää liian märkänä. Kuivuminen ja toisaalta liiallinen, jatkuva märkyys ovat molemmat hyvin vahingollisia hedelmäpuiden menestymiselle, erityisesti puiden taimiasteella.

Piiskataimien alkaessa kasvaa on heti ryhdyttävä ohjaamaan puiden kasvua. Oikea ajankohta on, kun ns. ruohovartiset, vihreät oksan alut ovat suunnilleen tuuman pituisia. Valitkaa taimen latvasta yksi vahvasti kehittyvä oksaverso puun arvokkaaksi runkoversoksi. Valitkaa sitten 50-70 cm korkeudelta 3-5 hyvää oksaversoa, jotka sijaitsevat mahdollisimman tasasuhtaisesti rungon eri puolilla ja eri korkeudella ensimmäisiksi sivuoksiksi. Versojen taivutus voidaan tehdä esim. asettamalla varovasti pyykkipoikia taimen runkoon jokaisen sivuoksaverson yläpuolelle ja kääntäkää verso kasvamaan pyykkipojan ohjaamana vaakasuoraan. Poistakaa kaikki muut versot.

Erityisesti ns. kivihedelmien (luumu-, kirsikka- ja aprikoosipuut) versojen taivutus on tehtävä niiden ollessa pieniä. Omena- ja päärynäpuilla aikaa toimenpiteen suorittamiseen on hieman enemmän. Se on kuitenkin tehtävä niilläkin viimeistään ruohovarsisten versojen ollessa kahden tuuman mittaisia.

Alimmat sivuoksat tulisi saada kasvamaan aivan heti myyräsuojan yläpuolelta.Tällöin puusta saadaan muodostettua runsasoksainen ja sen sadontuottokyky myöhemmin tulee optimaaliseksi. On selkeä virhe, mikäli kauppaomenapuun sivuoksat alkavat kääpiöperusjuurisella puulla vasta vyötärön korkeudelta tai korkeammalta.

Pyykkipojat voivat olla paikoillaan 4 viikkoa, jona aikana oksaversot ovat jo aloittaneet puutumisen ja kasvukulmasta muodostuu riittävän avara. Pyykkipojat poistetaan tämän jälkeen varovasti.

Pyykkipoikien asemesta voidaan käyttää myös muita menetelmiä tai välineitä avarien oksakulmien aikaansaamiseksi. Olennaista on, ettei asiaa laiminlyödä oikealla ajalla. Myöhempi oksien taivuttaminen riippupainojen tai sidosnarujen avulla ei enää auta. Oksan runko on tällöin jo puutunut ja puun rungon ja oksan rungon kulma ei enää juurikaan muutu, vain oksan latvus taipuu. Tärkeä on nimenomaan oksan tyven ja rungon välinen avara kulma. Oksan runkokulman jäädessä liian pieneksi altistuu puu myöhemmin mm. repeilyjen aiheuttamille kasvitaudeille. Hyvälaatuiset hedelmäpuut eivät synny itsestään.

Ensimmäisellä kasvukaudella ei ole syytä lisälannoittaa ainakaan kovin typpiperäisillä lannoitteilla.
Taimet saattavat kasvaa tällöin liian voimakkaasti ja eivätkä ehdi valmistautua riittävän ajoissa lepokauteen. Näin kasvaneet nuoret hedelmäpuun alut ovat alttiita talvivaurioille.

Taimen kasvua tarkkaillaan viikoittain mm. tuhohyönteisten varalta. Esim. paha kirvavioitus saattaa olla nuorelle puulle varsin kohtalokas. Tarvittaessa tulee suorittaa tuholaistorjunta sumuttamalla taimet mäntysuopa- tai nokkosvesiliuoksella. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kemiallisia torjunta-aineita.

Taimien kasvettua paikoillaan kuukauden päivät on aika sitoa ne tukisalkoon verkkonauhalla tai vastaavalla. Hyvä nyrkkisääntö on; pyykkipojat pois ja tukisalko kiinni taimeen.

Viimeistään elokuulla on aika rakentaa suoja-aita hedelmäpuualueen ympäri. Mikäli puita on vain muutama tai ne ovat hajallaan, voidaan myös yksittäisten nuorien puiden ympärille laittaa erillinen suojaus.

Suojaus on välttämätön kasvatettaessa puita ulkona luonnonoloissa, sillä hedelmäpuiden kuori on jänisten herkkua ja vahinkoriski on erittäin suuri.

Suojan tulee olla riittävän korkea huomioiden keskimääräinen keväisten hankien korkeus seutukunnalla. Suosittelemme 1,8 metriä korkeata aitaa keski-Suomessa, 1,5 metriä riittänee yleensä etelä-Suomessa. Pohjoisessa osassa Suomea suojan tulee luonnollisesti olla ehkä vielä näitäkin korkeampi.

Korkean hangen talvina voidaan aidan vierestä lumen pintaa alentaa sitä eri tavoin tiivistämällä. Hyvä keino on ajaa moottorikelkalla tai traktorilla lumi aidan vieressä alas, tällöin saavutetaan suuri suojaushyöty jäniksiä vastaan vaikkakin aidan korkeus suhteessa hangen korkeuteen olisikin tässä suhteessa alimitoitettu.

Kerran hedelmäpuiden makuun päässyt jänis, erityisesti vielä rusakko, pyrkii kaikin keinoin uudelleen herkuttelemaan. Mieluinen ravinto on kovien keväthankien aikaan niillä "kiven alla" ja ne näkevät paljon vaivaa ravintotarpeita tyydyttääkseen. Olemme seuranneet rusakon toistuvasti yrittävän hypätä aidan yli, tuolloin juuri ja juuri 1,8 metrinen aita riitti. Aitaaminen kannattaa ottaa todesta.

Jänis osaa paikantaa ravintoa erityisesti tarkan hajuaistinsa avulla.
Ilman lämpötilan noustessa keväällä ja erittyy hedelmäpuista sitä houkuttelevia feromoneja.

Aitamateriaalin on oltava myös riittävän kestävää ja tiheäsilmäistä jäniksiä vastaan, esim. 2,2mm/50x100mm teräsverkkoa. Aitaan on hyvä pujotella myös hirvieläimiä varten vaaleavärinen nauha.

Hirvet eivät näe kovin hyvin hämärässä. Aitaverkkoon törmätessään ne todennäköisesti vain lisäävät vauhtia, jolloin tulee suuri vahinko.

Mainittakoon vielä, että mikäli erittäin korkeahankinen talvi sattuu istutusalalle silloin, kuin nuorissa puissa on alimmaisia yhden kasvukauden runko-oksia, puut vaativat erityistä tarkkailua. Lumen pinnan vajotessa äkillisesti, esim. useampipäiväisen suojasään vallitessa, saattavat nämä alaoksat lumen sisällä repeytyä lumen vaikutuksesta. Oksat kestävät oikein muotoiltuna tällaisia poikkeusoloja vanhempana verraten hyvin, mutteivat ns. vuosioksina.

Vaurioriskin ollessa em. syystä ilmeinen on lähdettävä käsin nostelemaan alaoksia lumen painosta vapaaksi juuri silloin, kun suoja alkaa toden teolla laskea lumen pintaa. Toimenpide on viheliäinen ja työläs. Muuta konstia siihen ei kuitenkaan ole ja pehmeässä suojalumessa se kuitenkin on kohtuudella toteutettavissa.

Hedelmätarhurin on siis syytä olla valppaana talvellakin.

J.M.K. Pölönen