5) Ensimmäinen leikkaus
Nuorten puiden kasvua ohjataan myös leikkaamalla.
Leikkaukset ovat välttämättömiä toimenpiteitä jo hyvin nuorenkin puun kehitysvaiheessa. Meillä on perinteisesti arkailtu leikata hedelmäpuita ja varsinainen "perisynti" suomalaisessa hedelmäpuukasvatuksessa onkin ollut antaa puiden vain kasvaa ja kasvaa.
Jokainen oppii kuitenkin perushoitoleikkaukset tekemään, eikä niissä ole kovin kummoinen vaivakaan, mikäli puiden lukumäärä ei ole kovin suuri.
Leikkauksessa pääsääntö on, että se tehdään puiden ollessa lepotilassa.
Varsinkin harrastajien kannattaa noudattaa tätä sääntöä.
Kasvukaudella vähänkään väärin ajoitetut leikkaukset altistavat puut erilaisille kasvitautien aiheuttajille ja seuraukset saattavat olla puiden kannalta kohtalokkaat.
Kovimpien pakkasten jo mentyä maaliskuun puolivälin-loppupuolen vaiheilta huhtikuun alkupuolelle,
jolloin silmut eivät ole vielä turvonneet ja nestevirtaus puissa alkanut, on hyvä aika leikata omena- ja päärynäpuita.
Luumu- ja kirsikkapuiden paras leikkausajankohta on hieman aiemmin talvella, viimeistään helmi-maaliskuun vaihteessa tai vaihtoehtoisesti myös syystalvella n. joulukuun puolivälissä, sillä niissä nestevirtaukset alkavat herkemmin ja mahlavuoto leikkauskohdissa voi olla voimakasta ja puut saattavat niistä pahoin kärsiä.
Täsmällisiä leikkausaikasuosituksia on vaikea antaa. Maamme eri osissa ilmastolliset olot poikkeavat toisistaan melkoisesti ja toisaalta vuodetkaan eivät ole veljeksiä. Edelliset aikasuositukset pätenevät ainakin kasvuvyöhykkeillä Ib-III.
Kevätleikkaukset tulisi suorittaa suojailmalla tai aivan pikkupakkasella. Erityisen kovan pakkastalven jälkeen hoitoleikkaukset tulee arimmilla puulajeilla; lähinnä ns. kivihedelmäpuut ja aroilla omena- ja päärynäpuulajikkeilla suorittaa, ainakin latvomisen osalta, varoen ja kevennettynä.
Nuorten puiden sivuoksat lyhennetään kääpiöperusjuurisilla puilla n.vaaksan mittaisiksi siten, että viimeinen kasvusilmu jää oksassa haluttuun suuntaan alaspäin tai alaviistoon päin (kuva A).
Tarkat mitta-arvot eivät ole oksien lyhentämisessä tarkkoja, mutta jo kolmekymmentä senttiä kääpiöperusjuurisella puulla on mielestämme liikaa.
Oksia leikattaessa muodostetaan näkökulma tulevaan tarkkailemalla
huolella silmujen kasvusuuntaa. Puun muotoilu helpottuu jatkossa melkoisesti, mikäli em. seikka huomioidaan.
Voimakkaasti kasvaneiden nuorten puiden latvatkin leikataan.
Tämä edistää riittävän tiheän sivuoksiston muodostumista seuraavalla kasvukaudella. Sopiva latvan mitta tässä kehitysvaiheessa on 30-40 cm ylimmästä runko-oksasta mitattuna (kuva A).
Leikkauskohtiin voidaan laittaa varmuuden vuoksi haavasuoja-ainetta, erityisesti luumu- ja kirsikkapuissa. Kauppahedelmätarhoissa suoja-aineita tällaisissa pienissä rutiinileikkauksissa ei käytetä, vaan työ suoritetaan täsmälleen oikea-aikaisesti, jolloin suoja-aineiden käyttö on vain turha lisätoimenpide ja kustannustekijä.
Mikäli taimet ovat jääneet muotoilematta aiemmin ja oksakulmat ovat terävät, suosittelemme leikata taimet armotta takaisin n.70-90 cm "tapille". Näin menetetään yleensä vain yksi kasvukausi, eivätkä puut jää repeilyille ja niiden altistamille taudeille alttiiksi koko elinkaarensa ajaksi (kuva B).
Muistettava myös on, avaraksi muotoillun oksan kyky tuottaa satoa alkaa aikaisemmin ja on voimakkaampi. Tämä johtuu kasvin auksiinihormonitasapainossa tapahtuneista muutoksista. Kasvi ikäänkuin kokee lievällä väkipakolla aikaansaadut oksastomuutokset ja leikkaukset uhkaksi ja pyrkii tällöin kaikin keinoin lisääntymään, tuottamaan jälkeläisiä mahdollisimman tehokkaasti. Tästä on luonnollisesti seurauksena aikaisempi ja runsaampi hedelmäsato.
Sama ominaisuus, halu tuottaa jälkeläisiä "hädän" hetkellä on monien puuvartisten kasvien geeneissä.
Samalla, kun kevätleikkauksia tehdään tarkistetaan, ovatko puut saaneet talvivaurioita ja tarvittaessa käsitellään vauriokohdat em. haavansuoja-aineella. Tosin usein ns. pakkasvauriokohdat, kuorivioitukset ovat jo ainakin jossain määrin kuivuneet, eikä tällöin haavasuoja-aineella saada enää parasta suojausvaikutusta aikaiseksi. Ne kuitenkin kannattaa käsitellä.
Yleisesti todettakoon, että kääpiöjuuristen hedelmäpuiden leikkaukset ovat erittäin merkityksellisiä vuosittaisia toimenpiteitä. Leikkaukset ovat kääpiöjuurisilla vähintäänkin yhtä tärkeitä, kuin suureksi kasvavilla hedelmäpuilla.
Tästä vaikuttaa olevan monenlaista ristiriitaista infoa tarjolla.
Mikäli haluatte laadukkaista hedelmiä säännöllisesti puun pitkän elinkaaren ajan, leikkaukset ovat täysin välttämättömiä.
J.M.K. Pölönen
|
